Suomen Ympäristökeskus: Ilman epäpuhtauden päästöt

Ilman epäpuhtauksien päästöt

V a l i n n a t
Esitystapa
Kuvaaja
Taulukko
Ohje

Valitse haluamasi yhdisteet näpäyttämällä selitetekstiä.

(Oletusnäkymässä kaikki yhdisteet ovat valittuna.)
Aikasarjakuvaaja: Happamoittavat yhdisteet ja hiukkaset
Happamoittavien yhdisteiden, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, hiilimonoksidin ja hiukkasten päästöt vuosina 1990-2013

Tärkeimmät ympäristöä happamoittavat ilmapäästöt ovat rikin- ja typen yhdisteiden sekä ammoniakin päästöt. Rikkipäästöjä tulee etenkin kivihiilen, raskaan polttoöljyn ja turpeen poltosta ja joistain teollisista prosesseista. Typen oksidien päästöjä syntyy liikenteen lisäksi hiili-, turve- ja sekapolttokattiloissa. Rikkipäästöt ilmoitetaan rikkidioksidina (SO2) ja typen yhdisteiden päästöt typpidioksidina (NO2). Ammoniakkipäästöistä (NH3) suurin osa on peräisin maataloudesta. Happamoittavien päästöjen aiheuttamia haitallisia vaikutuksia seurataan kriittisillä kuormituksilla, laskeumilla ja pitoisuuksilla. Happamoittaville yhdisteille on annettu myös ilmanlaadun ohjearvoja. Typen ja rikin oksidien sekä ammoniakin päästöillä on suurin merkitys ympäristön happamoitumisessa. Happamoittavia päästöjä aiheutuu pääasiassa energiantuotannosta (SO2, NOx), liikenteestä (NOx) ja maataloudesta. Hiukkaspäästöjä syntyy pääasiassa turvetuotannossa, liikenteessä, energiantuotannossa hiilen, turpeen, puun ja nestemäisten polttoaineiden poltossa. Kokonaishiukkasten (PM tot) lisäksi arvioidaan seuraavien pienhiukkasten osuudet: PM10 (halkaisijaltaan alle 10 µm ) ja PM2.5 (halkaisijaltaan alle 1.5 µm ). Erityisesti pienhiukkaset vaikuttavat ihmisten terveyteen ja viihtyvyyten.
Tietolähde: Suomen Ympäristökeskus